Valokuvia Picasassa

Hei vielä,
tässä on uudelleen linkki kuva-albumiini, jonne lisäsin yhdeksisenkymmentä kuvaa kuvatekstityksin. :)
https://picasaweb.google.com/mikedorpje/YAMK2011UNKARI?authkey=Gv1sRgCJPyhsbe1aT4_AE#

m i k a

Köszönöm

Szia! vaan kaikille,
vettä alkaa olla sopivasti kulkenut An der schönen, blauen Donau'ssa ja viiniä virrannut riittävästi Koczorilla, joten voimme tässä klousata blogin tämän opintojakson osalta. Kiitoksia teille kaikille keskusteluun osallistuneille ja sitä liikkeelle pukanneille. Pahoitteluni, että en ehtinyt aikomuksestani poiketen osallistua matkakokemusten ruodintaan marraskuussa. Olen kuitenkin seurannut vilkkaita keskustelujanne kuin tennisottelua. :)

Tietysti, jos haluatte, voimme pitää tätä (epä)virallisena Unkari-bloginamme. Olen antanut itselleni kertoa, että opiskelijoiden keskuudessa on myös ollut liikehdintää yhteydenpidon jatkamiseksikin. No foorumeita on tietysti monia tarjolla. Ja yhtä kaikki, on palkitsevaa, että eri oppilaitoksia, taustoja, persoonia ja osaamista yhteen saattavat oppimiskokonaisuudet poikivat myös sellaista.

Kokonaisuutena olin ja olen edelleen innostunut siitä, miten teidän osaltanne ryhmäytyminen tapahtui - nopeasti ja tehokkaasti - kuten intensiiviviikon aikana tuleekin. Oppilaitos- ja koulutusohjelmarajat ylitettiin nätisti. Onnittelut siitä. Vastaavasti ennakko-odotuksianne olisimme voineet ylittää vielä piirun verran enemmänkin, mutta kiitän teitä palautteestanne, jota ansiokkaasti annoitte matkan aikana ja sen jälkeen. Niistä on hyvä ponnistaa seuraavaan toteutukseen sitten. Todennäköisesti kurssi toteutetaan joko touko- tai lokakuussa 2013, ja Unkari on edelleen vahva kohdevaihtoehto. Siitä pääsevät ensisijaisesti nauttimaan sitten seuraavan saapumiserän sankarit(taret).

Olen nyt tosiaan lähettänyt paitsi arvosananne omien koulujenne rekisteriin myös jokaiselle henkilökohtaista palautetta sähköpostitse. Olkaahan yhteydessä, jos on jotakin kysyttävää tai epäselvää.

Lisään myös paraikaa 90 digikuvaa Picasa-albumiin, josta lähetän linkin, kun albumi on kuvateksteineen valmis. Sen pääsevät näkemään vain ko. linkistä tietoiset ihmiset. Jos toki haluatte minun sitten poistavan jonkin kuvan tietosuojasyistä, vinkatkaa vain. Vaan maisemia ja pytinkejähän tuossa enimmäkseen on... Ü

Henkilökohtaisena matkakokemuksenani Unkari oli mukava, ja järjestyksessään siis minulle toinen kerta kyseisillä hoodeilla. Omassa matkapäiväkirjassani ja kameravalokuvakollaasissani highest-lighteina jäivät mieleeni satunnaisessa järjestyksessä mm. nämä alla olevat kymmenen asiaa, ihmistä, tapahtumaa tai sen sellaista.

On merkille pantavaa - ja opintojakson teemaan sopivaa - että näillä on huomattavan paljon tekemistä matkakohteen, matkakohdetasoisen tuotteen ja paikkakokemuksen kanssa, mutta kuitenkin sillä näkökulmalla varustettuna, että ihmiset tekevät paikan ja kokemukset syntyvät eri ihmisten kohtaamisissa: "[I]tse matkailutuote, siis ne paljon puhutut elämyskokemukset, syntyvät matkailupalvelujen tarjoajien, asiakkaiden ja paikallisten kohtaamisissa. Kohtaaminen tapahtuu aina jossakin paikassa, olipa se sitten kylä, hotelli tai nettisivusto. Kohtaamiseen nivoutuu monia elementtejä: sosiaalisia, kulttuurisia ja aistillisia, luonnon muovaamia ja rakennettuja." (Matkailun tuotekehittäjän käsikirja 2011).

• Paikallisten hostien, Alanin ja Agnesin, sitoutuminen matkaopastustyörooleihinsa, joskin olisi ollut paikallaan sekin, kuten todettua, että he olisivat vielä vahvemmin haastaneet meitä kaikkia tutkimuksellis-analyyttis-reflektiiviseen pohdintaan matkakohteista, joihin tutustuimme. Olin itsekin yllättynyt siitä, että oma Erasmus-opettajavaihtopuheenvuoroni jäi kenties akateemisimmaksi anniksi intensiiviviikollamme. Se ei vastannut keväällä sopimaamme kupletin juonta.
• Suomalaisryhmämme mieltä lämmittävä ryhmäytyminen, joka oli esimerkillisen vikkelää, osallistavan välitöntä ja mukavan...Teemun sanoin...rustiikkia. Persoonat olivat koko kirjossaan framilla - ja asiaa (ja sen vierestäkin) puhuttiin.
• Balaton-järven vetoavuus pittoreskilla mutta monipuolisella kattauksellaan. Miksi ihmiset ovat alkaneet käydä Mustanmeren rannoilla?!
• Veszprémin uusittu city-ilme ja imagotyötä tukeva, edukseen erottuva matkailuinfotoimisto.
• Pannonhalman luostarin mittavuus ja kirkon vallan symboliikka korkealla kukkulalla sijaitsevana "sieluna". Luonnollisesti hengen ravinnosta, kun on kyse, kirjasto oli suoranainen helmi, informaatikon siskonpojalle ainakin. :) 
• Koczorin viinitila vieraanvaraisen Danan esittelemänä, kissojen ja koirien - ja gulassin - kera.
• Veszprémin eläintarhan huikean kaliiberin keltainen (?) Python ja Vellun videolla show'n lievästi varastanut apinoija...
• Ferenc Szegedin (?), Budapestin kaupunkikierrosoppaamme, asiantunteva, mutta letkeä ote, joka piti pub-workshopilaisetkin hereillä. ;)
• Rauniopubit, joita lopulta löytyi kuin löytyi Budapestin VI ja VII kaupunginosat notkuen. Merkille pantavaa oli se, että paikalliset, joilta asiaa tiedustelin, eivät olleet tietävinäänkään niistä, vaan halusivat ohjata "valkonaamat" turistisempiin mestoihin. No, olimme siis autenttisuuden(kin) ytimessä. Oli kiva huomata, että rutinoituneille matkailualan professionaaleille ne tarjosivat kulmakarvoja nostattavia ja silmiä kirkastavia hetkiä. Seuraavat aamut eivät tietenkään välttämättä olleet yhtä kirkasotsaisia...
• Kokonaisuutena erilaisen matkailun (kuin meidän supisuomalaisen meiningin tai vaikkapa Lapin joulumatkailun) ja moniulotteisen matkailualan osaamisen (tai sen vajavaisuuksien?) kohtaaminen. Erityisen palkitsevaa oli huomata, miten erilaisia matkailuliiketoiminnan ja kohdejohtamisen ja -kehittämisen "katseita" mahtui mukaan meidän 21 opiskelijan ja 4 yliopettajan joukkoon. Mihin kunkin katseet kiinnittyvät ja mitä käytäntöjä kukin reissuillaan mukanaan kantaa?

Sisäpiiriläppänä loppuun vielä tämä, taisi olla Indigo -pubin tapahtumiin liittyvä letkautus: "Olen unkarilainen ~ Én magyar vagyok!"

Törmäilläänpäs toistekin, vaikkapa sitten näissä merkeissä (Pahkasian aikanaan innoittama kuva-arvoitus):

Ennen         -         Jälkeen         -         Nyt?

Kaikkea hyvää kaikille - ensimmäisenä nyt tietenkin mukavaa joulun aikaa - sukulaiskielellämme Kellemes Karacsonyi unnepeket, vai oliko se sittenkin unkarilaisten osalta tuo nousevan auringon maa...Kurisumasu Omedeto?


~ m i k a ~

Näin matkan jälkeen...

arki painaa varmasti päälle itsekullakin ja ympäriltä kuuluu pom....pom....pom... kun olemme hypänneet takaisin oravanpyörään.

Pitäisiköhän lähteä käymään reissussa, jotta saisi itselleen uusia näkökulmia?

Unkarin reissusta jäi mieleen ystävälliset ihmiset ja erilainen ympäristö. Olisi ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan Alanin pitämiä luentoja ja opetustunteja. Samoin olisi ollut mielenkiintoista kuulla opiskelijoita ja heidän ajatuksiaan matkailusta, tulevaisuudesta ja elämästä yleensä. Köyhyys ja eriarvoisuus oli Budapestissä nähtävissä. Tänään luin lehdestä, että Unkari neuvottelee IMF:n kanssa tarkoituksenaan saada lisää lainaa, jotta taloutta pystytään kehittämään. Saa nähdä, millaisia ratkaisuja tuolla päin maailmaa tehdään. Näillä tulevilla ratkaisuilla on vaikutus niin matkailuun kuin koko yhteiskuntaan Unkarissa. Alan mainitsi yhdessä keskustelussa tekevänsä budjettia ensi vuodelle. Heidän osastonsa oli pystynyt säästämään viime vuoden budjetista osan ja pettymyksekseen Alan oli kuullut, että säästettyä osuutta he eivät saaneet tänä vuonna käyttää hyväkseen vaan oli säästettävä vielä enemmän.

Matkan jälkeen mielikuvina nousee mieleeni seuraavia asioita: pecha kucha esitykset, gulassi, valkoviini, kahvilat, paprika, Tonava, Budapest, sateinen ja sumuinen keli, ne juustoiset suklaapatukat, Suomen suurlähetystö, kylpylän hieman rikinkatkuinen tuoksu, ylilämpimät huoneet. Ennenkaikkea mieliini palautuvat kuitenkin ihmiset: Alan ja Aggie, oppaamme Budapestissa, kahvilan väki, ystävälliset hotellin porukat ja ennen kaikkea oma porukkamme. Mukavaa oli!

Kiitokset vielä kerran kaikille, lumista marraskuuta toivottaen,

Elsi

Pari kuvaa reissusta ja video Youtubeen

Moni on jo kirjoituksissaan maininnut kuinka otettuja olemme olleet Alanin ja Aggyn vieraanvaraisuudesta. Sama on jäänyt itsellänikin mieleen ja toivottavasti jokin oppilaitoksista kutsuu heidät vastavierailulle...

Toinen joka jäi mieleen, muttei tietystikään enään hänen nimensä ;o) oli oppaamme Budapestissä. Hän mainitsi että Tonava ei valitettavasti ole enään puhdas, koska "kissallekaan ei kannata antaa ruokaa sieltä". Syyksi hän arveli, että kun joki virtaa peräti 10 valtion alueella niin juuri kukaan ei lopulta halua kantaa kokonaisvastuuta joesta. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä etteikö siitä olisi jo monia EU-projekteja tehty?

Loppuun oli tarkoitus ladata vielä eläintarhan apinavideo, joka kiersikin bussissa jo matkan aikana joidenkin käsissä. Se oli alkuun liian pitkä( 1,45 min) ja koitin sitä lyhentää ja onnistuinkin, mutta sitä lyhyempää (wlmp-versiona) järjestelmä ei suostunut julkaisemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=ovV11yemqOU

Köszönöm!

t:V-M.Hettula

Matkan antia

Itselleni uusi tuttavuus oli tuo paljon puhuttu "Pekka Kuksa". Ennalta ajateltuna tuntui aivan hirveälle ajatukselle, että miten sitä pystyy itsensä kiteyttämään niin hyvin, että pystyy 15 sliden ja vajaan neljän minuutin aikana kertomaan haluamansa. Todellisuudessa tuon nyt kerran tehneenä tuntuu sille, että tuo on varsin käyttökelpoinen toteutusmuoto varsinkin silloin, kun on tarkoitus kuunnella useita eri esityksiä ja halutaan pitää mielenkiinto ja tempo ylhäällä. Omat opinnot nyt alkavat olla siinä vaiheessa, ettei tätä enään pysty hirveästi hyödyntämään niissä, mutta tulevaisuuden varalta on hyvä, että tuo kokemus on muistissa.

Nämä pub-workshopit olivat myös minun mielestäni sitä parasta antia, mitä matkanvarrelta jäi takataskuun. Vertaisoppiminen vapaassa ympäristössä on mielestäni oivallinen tapa jakaa osaamista ja kokemuksia muiden kanssa. Tuossa ryhmän läpileikkausta ajatellessa havahtuu taas siihen faktaan, ettei kenenkään tarvitse tietää kaikkea, vaan verkottumalla saadaan koottua sellainen tietopääoma, jota yksittäinen yksilö harvoin saa itsekseen itselleen hankittua.

Matkan aikana vierailtujen kohteiden osalta olisin myös kaivannut yrittäjien välittämää tietoa siitä, että millaisena he kokevat alueen matkailun ja sen kehittämisen ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia yrittäjät näkevät. DMO näkökulma oli tietysti yksi ohjelman kulmakivistä ja sinänsä ihan mielenkiintoista kuultavaa, mutta kääntöpuolena olisi ollut tosiaan kiva kuulla yrityssektorin tarkempia mietteitä.

Itse vierailukohteista luostari ja viinitila olivat itselle mieluisempia. Tosin viinitilan vierailusta olisi voinut saada vielä hieman enemmän irti ja vieraan näkökulmasta jokin infokortti tarjoilluista viineistä olisi voinut helpottaa asiakkaiden ostopäätöstä useiden erilaisten viinien joukosta. Majoituksen suhteen hostellin ja paremman luokan majoituksen kontrasti oli huikea, vaikka Kempinski sinänsä ei ollut omasta mielestäni mikään huikaiseva kokemus (todennäköisesti ammatin varjopuoli...). Hotellikierroksen anti jäi hyvin pinnalliseksi eikä kierrosta vetänyt henkilö ollut ehkä valmistautunut kaikkia perustavanlaatuisia esiintulevia kysymyksiä varten.

Unkarin matkan kokemuksia 2

Näin kännykkäkansalaisena mieleeni jäi, että Veszpremenin katukuvassa näkyi vielä puhelinkoppeja. Tai ainakin oletin niiden vihreiden koppien olevan, ei tosin tullut tarkastettua sisällä asti.Olihan ne puhelinkoppeja? Kiinnittikö kukaan muu niihin huomiota?

Unkarin kotimaan matkailua ajatellen heillä on mielestäni käytössä hyvä käytäntö, josta kuulimme luennolla. Palkasta osan sai matkashekkeinä, joilla oli pienempi verotus ja ne kävivät ympäri maata tietyissä yrityksissä. Käsitin näin, että moni yritys on mukana toiminnassa. Eipä hullumpi idea käyttää vaikka meilläkin. Suosisi kotimaan matkailua, kun nykyisin matkustamme niin paljon ulkomailla.

Myös Veszpremenissä näkemämme infotaulut olivat mielestäni nerokkaita, yhdistettynä gps-toimintoon. Näit helposti, missä olet ja missä on lähimmät nähtävyyskohteet.

Tällaisia ajatuksia vielä muistui mieleen ja joista ei vielä ollut kirjoitettu paljoa.

Matkakokemuksia Unkarista 2 - viiniä, viiniä!

Muutamissa julkaistuissa blogeissa on noussut esille viinitilavierailun suosio, jonka itsekin nostin esille aikaisemmassa kirjoituksessani. Toivoinkin, että olisimme vierailulla päässeet syvemmälle viinitilan saloihin, heidän arvoihinsa ja kuulleet enemmän Unkarin viinituotannosta niitä yksityiskohtia, joita emme löydä välttämättä kirjoista. Viinitila oli minullekin aivan outo, joten googlettamalla löysin lisätietoa heidän arvomaailmastaan, jonka aion jakaa nyt kanssanne.

Viinitilalla on jo usean sadan vuoden perinteet viininviljelyssä, jota Koczor – viinitilan omistajat ovat vaalineet. Heitä on innostanut jatkaa viiniviljelyä kaikista vaikeuksista huolimatta, koska he ovat odottaneet saavansa kiitosta työstään vielä joku päivä. Viisitoista viimeistä vuotta he ovat panostaneet viiniköynnösten istuttamiseen, viinikellarien rakentamiseen sekä hienojen viinien tuottamiseen. Edessä on ollut sekä perinteisiä että moderneja ratkaisuja, joita he ovat tarvittaessa tehneet.

Koczor – viinitilan omistajat, jotka tapasimmekin, tuntevat olevansa osa ainutlaatuista viinikulttuuria, jonka tietoisuuden lisääminen ja säilyttäminen ovat heidän elämäntehtävänsä. He arvostavat vanhoja viinikulttuurin perinteitä viininvalmistuksessa, kuten viiniviljelmien hoitamisessa. Heidän tavoitteensa on joka vuosi saada synnytetyksi vuoden parasta viiniä, johon tiivistyy kuuden sukupolven taito, kokemus ja osaaminen. Tätä viiniä he haluavat tarjota vierailijoilleen sekä viiniensä nauttijoilleen upeissa Balatonin maisemissa, jotka mekin saimme kokea. He haluavat välittää asiakkaille jotakin uutta vanhoja viinikulttuurin perinteitä ylistämällä sekä saada asiakkaan tuntemaan viiniä juodessaan olevan sen ainutlaatuinen kokemus.

Viinitilalla valmistetaan siis ainoastaan valkoviinejä, joille omaperäisen luonteensa antaa Balaton – järven läheisyys ja omatakeinen ”Terroir”. Rypälelajikkeita heillä on yhdeksän, mutta Italian Riesling niistä tärkein. Ihastuttavaa oli todeta heidän uskonsa olevan suuri viininviljelyä kohtaan, koska Dora Koczor varsinkin näki paljon mahdollisuuksia ja käyttämätöntä potentiaalia viiniviljelyn puitteissa heidän maassaan. Kannattaa käydä tutustumassa heidän sivustoonsa (http://www.koczorpince.hu/) , josta löytyy viinejä joita maistelimme hyvässä seurassa ja loistavassa ”terroirissa”.

Muistoja Unkarista ;)

Hei ja kiitokset kaikille osallistujille, matka oli ihana.

Ennakkotietoni Unkarista olivat aika surkeat näin jälkikäteen ajateltuna.
Olin tietoinen, että Budapest on todella suosittu kaupunkimatkailukohde, johtuen tietenkin työstäni, ja varaamistani lentojen määrästä Budapestiin.

Balaton alue ja Pustat ovat tuttuja koulun maantiedon tunneilta.
Tiesin myös viinitiloista ja paprikan käytöstä.

Matka oli antoisa ja sain todellakin sieltä kaiken mitä olin lähtenyt sieltä hakemaan, eli lisää tietoa Unkarin matkailusta sekä historiasta.

Olin todella otettu isäntien eli Alanin ja Agin sekä poikien välittömästä läsnäolosta. Tiedän kuinka hankalaa on 2 lapsen kanssa tuollaisen aikataulun järjestäminen. Ja tämä kaikki näytti sujuvan todella hienosti.
Alanin persoonallinen tyyli esittää asioita ja "luennoida" oli todella mukava ja rentouttava tapa saada paljon uutta tietoa kaikesta.

Se mitä jäin hieman kaipaamaan tältä reissulta oli tietenkin nämä Unkarilaiset opiskelijat, olisi ollut mielenkiintoista todellakin kuulla heidän kommenttejaan tai ajatuksia Unkarista. Tai miksipä ei Suomesta?

Kaikista vaikuttavin kokemus oli Pannonhalman luostari alue, todella nähdä tälläinen "oikea" munkkiluostari, mitä olen nähnyt vain tv:ssä. Ja se IHANA kirjasto, tuli mieleen Indiana Jonesin elokuvat.. :)

Niin tietenkin; se ruoka...aina mielessä. Mutta täytyy myöntää että nämä ihanat Gulassikeitot vei kielen mennessään. Ja kotonakin on jo tätä tehty, tietenkin oikean mausteen maustamana.
Ja hyvää tuli.

Todellakin mieli tekee takaisin Unkariin ja matkaa jo suunnittelen ensi keväälle, ihanaa olisi myös päästä Vezprémiin katselemaan paikkoja kesäisemmässä säässä.

tästä jatkamme keskusteluja, hauskaa syksyn ja alkutalven jatkoa kaikille.

Virva

Ruokailukokemuksia

En ilmoittanut noudattavani mitään erityisruokavaliota matkalle lähtiessäni. Todellisuudessa en syö punaista lihaa. Tein siis eräänlaisen kokeilun lähtiessäni Unkariin. Selvisin kuin selvisinkin hengissä koko viikon, mitä nyt viinitilavierailun jälkeen olin nälkäinen, onneksi kaupasta sai hedelmiä. Lisäksi kyseisen lounaan jälkiruoka oli mielestäni omituisinta ikinä syömääni jälkiruokaa…

Yleensä ottaen broileri- ja kalaruokia oli vaihtoehtoina melko paljon mutta varsinaisia kasvisruokia ei juuri nimeksikään. Hauskin kasvisruokakokemus oli toiseksi viimeiseltä illalta (en muista ravintolan nimeä). Tilasin Meksikolaistyyliset uuniperunat. Uuniperunat olivat kotimaisittain lohkoperunoita älyttömän tulisella kastikkeella ja lisukkeena runsaasti herne-maissi-paprikaa J Parhain ruokailukokemus oli Hevízin kylpyläkaupungissa, kyseessä oli kerrassaan herkullinen broilerisalaatti.

Kokeiluni tuloksena voinemme todeta, että Unkarissa tarvittaisiin palvelukoulutusta mutta siellä tarvitaan myös tietoa ja taitoa erityisruokavalioista… Onneksi en ole täysin kasvissyöjä tai omaa vakavampaa lääketieteellistä erityisruokavaliota, tällöin ruokailu olisi ollut aika hankalaa.

Yksilöllisyys kunniassa

Olin tällä viikolla viimeisellä AMK kurssilla, jossa käsiteltiin innovatiivisia ruokapalveluja. Uusia ideoita ja konsepteja on onneksi tulossa, mutta tosiasia on, että valtaosa meistä syö mieluiten ketjujen ravintoloissa. Turun kokoisessakin kaupungissa tämä näkyy koko korttelin kattavassa ravintolavaltauksessa, joka on erityisesti viikonloppuisin ääriään myöten täynnä. Onkin piristävää huomata, että muutakin löytyy, kuten Päivikki Palosaaren omintakeiset Ämmilä ja Hölmölä ravintolat, jotka kulkevat omaa tietään ja asiakkaita varamsti riittää .
Euroopassa onneksi vielä ainutlaatuisuutta löytyy ja vähemmän niitä itseään toistavia ketjuja. Budapestista löytyy ravintoloita, joiden konsepti oli uskomattoman ainutlaatuinen kuten rauniokapakat, jotka rakennetaan tyhjillään, remonttia odottaviin kiinteistöihin. Rauniokapakoita on tällä hetkellä Budapestissä noin 15.Niissä toimii ravintoloiden lisäksi myös esimerkiksi gallerioita ja elokuvateattereita. Kätevää on se,että kun kiinteistö korjataan kapakka lopetetaan ja se siirtyy toisiin tiloihin. Szimplassa, jossa itse kävin kaikki mahdollinen oli hyödynnetty; seinillä oli rikkinäisiä tuoleja, katosta roikkui pihatonttuja, pöydät oli rakennettu polkupyörien vanteista ja istuimina toimivat leikatut kylpyammeet. Tilat olivat kaikki erilaisia, yhdessä toimi elokuvateatteri, toisessa seurusteltiin, kolmannessa tanssittiin ja ovelta oli mahdollisuus ostaa mm ruokaa ja matkamuistoja.Väliaikaisuus antaakin mahdollisuuden kaikkein mahdollisten ja erityisesti mahdottomien ratkaisujen kukkia! Lisätietoa löytyy www.ruinpubs.com

Mukava matka – rankka retki (osa 2)

Unkarin matkalta yhtenä eniten mieleen jääneenä asiana oli Pecha Kucha, sekä kokemuksena että uutena menetelmänä. Oli erittäin hyvä, että matkaan kuului tuo kaikille pakollinen PK-esityksen pitäminen. Tämä pakotti meidät käyttämään englanninkielen taitoamme ja vielä varsin haastavalla esitysmenetelmällä. Hyvinhän tuo meiltä sujui, vaikka taisi olla kaikille uusi kokemus. Tiivis esitystapa oli tällaisessa tilaisuudessa käyttökelpoinen, tuskin kovin moni unkarilaisopiskelija olisi jaksanut pidempiä esityksiä kuunnella. Olen tätä esitysformaattia jo omassa opinahjossa hehkuttanut ja opiskelijakollegat ovat olleet asiasta kiinnostuneita (vain yksi oli kuullut PK:sta aiemmin). Ainakin meillä JAMKissa on välillä ollut todella puuduttavia koko päivän kestäneitä etätehtävien purkutilaisuuksia, joihin PK sopisi hyvin tiivistämään esityksiä. Kiitoksia tässä yhteisesti kaikille palautteesta, jota sain esityksestäni. Tosin olen vielä näin kahden viikonkin jälkeen edelleen siitä rehellisesti sanoen ymmälläni!

Verkostoituminen on ollut y-amk opiskelun ja myös tämän opintomatkan parasta antia. Vaikka itse opinnot eivät aina ole niin antoisia, monia aloja edustavalta ryhmältä oppii aina jotain uutta. Tällä matkalla muodostuneeseen porukkaan tulee varmasti pidettyä yhteyttä, varsinkin kun saivat minut ”painostettua” liittymään facebookiin. Kenties tuo minun aiemmin hyljeksimä FB auttaa myös korjaamaan aiemmin luotuja, huonon hoitamisen vuoksi kuivuneita ja revenneitä verkkoja.

Opiskeluintoa kaikille! Ja muistakaa jatkaa bussimatkailua myös Suomessa!

Unkarin matkalla opittua

Minulla ei ollut juuri tietoa Unkarista aikaisemmin. Juuri ennen matkalle lähtöä sain selville että lähellä Budapestiä, meidän oppilaitoksella on yhteistyö sopimus maatilan kanssa, jossa meidän oppilaitoksen nuoret ovat olleet työssäoppimassa mm. rakennus-, pintakäsittely ja kosmetologiosastolta.

Unkari yllätti minut positiivisesti. Ystävälliset ihmiset, mieleenpainuvat nähtävyydet ja maittavat ruoat.
Omat tavoitteet matkalle olivat selkeät; kielitaidon kehittäminen ja kulttuurituntemuksen lisääminen. No omiin tavoitteisiini pääsin, koska kielitaitoa tuli kehitettyä ja kulttuurituntemuksenikin lisääntyi.

Oppimisen kannalta nostan esille ne monisävyiset ja ihanat pubworkshopit, joissa pidettiin hauskaa ja toisaalta keskusteltiin hyvinkin vakavasti. Kiitos teille kaikille pubworkshoppeihin osallistuneille teitte tilaisuuksista ikimuistoiset.

Mielestäni matka oli erittäin onnistunut, kuten se että majoituimme opiskelijaasuntolaan ja lopuksi huikean upeaan hotelliin Budapestissä. Ne monet nähtävyydet ovat nyt kuvamuistoina.

Toisaalta koin matkan lopuksi vielä jännistystä, koska kadotin passini. Kiitos Veli - Matille kun tuli "apuun" hotellilla ja Mikalle kun autoit lentokentällä. Olen tässä miettinyt miten minun olisi käynyt, jos olisin ollut vain tavallinen turisti.

Tätä opintomatkaa muistelen vielä pitkän aikaa ja ehkä ajankanssa menen vielä uudelleenkin perheen kanssa Unkarissa käymään.

terveisin Päivi Äyhönen

Ennakko-odotuksista kokemuksiin

Ennen matkaa minulla ei ollut kovinkaan paljon tietoa Unkarin matkailusta ja matkakohteista, Veszpremistä en ollut kuullutkaan, ennakkotehtävää tehdessä kävin matkailusivuja lävitse ja yritin saada jonkinlaisen kuvan maan matkailutarjonnasta ja matkailun kulmakivistä. Omat ennakko-odotukset muodostuivat mielenkiintoisista nähtävyyksistä, ystävällisistä ihmisistä, hyvistä viineistä, erilaisista aktiviteeteista ja toivoin saavani hieman pintaa syvempää infoa maan matkailusektorista ja siitä, miten yhteistyötä tehdään palveluiden tuottamiseksi.

Matkan aikana näkemämme kohteet olivat suurimmaksi osaksi juuri sitä, mitä olin ennen matkaa odottanutkin. Jo ensimmäisenä päivänä Budapestissa vanhempi herra pysähtyi tiedustelemaan, josko voisi auttaa kahta turistia kartta kädessä ja kysymysmerkki huulilla. Bussissa matkalla lentokentältä keskustaan oli ilahduttavaa havaita, että eräs nuori mies tarjosi omaa istumapaikkaansa ensin vanhemmalle rouvalle ja sen jälkeen pienen pojan kanssa matkanneelle isälle. Kontrastin tälle toivat mukanaan kuitenkin hieman erikoinen asennoituminen asiakaspalveluun tai jollain tapaa palvelukulttuurin puutteellisuus. Täytyy tietysti muistaa, että olimme liikenteessä sesongin ulkopuolella, mutta silti jaksaa ihmetyttää asiakkaan pompottelua ovelta toiselle tai ovien kiinni pysyminen, varsinkin kohteissa joissa kuitenkin oli vielä toimintaa meneillään. Samoin nuo ennalta lukemien aktiviteettien katukuvasta puuttuminen pisti hieman arvioimaan alueen matkailun tasoa ja luotujen/perittyjen menestystekijöiden totaalinen piiloutuminen herätti kysymyksen, että mistä on kysymys.

Veszpremin DMO:n kehittymisen kuunteleminen ja sekä Balatonfuredin matkailuinfon anti antoivat hieman kuvaa siitä, että miten alueen matkailua pyritään kehittämään ja millaisia toimenpiteitä yhteistyön kehittämiseksi on tehty. Matkailukohteen menestystekijöiden pohjaltahan alueen yritysten ja yksilöiden niin taloudellista kuin ideologistakin sitoutumista alan kehittämiseen voidaan pitää tärkeänä tekijänä matkailukohteen menestymiselle. Viime vuosien kehityksen pohjalta jäi mielikuva siitä, että sektorin kehittämiseen todella panostetaan ja alueen vetovoimaa halutaan ylläpitää ja kehittää...

Itse jäin ennakko-odotusten pohjalta kaipaamaan myös hieman syvällisempää infoa Unkarin matkailusektorin tilanteesta ja taustoista. Vahvan poliittisen historian vaikutus tuntuu varmasti myös matkailusektorilla ja ottaen huomioon, että matkailijoiden jättämät tulot ovat keskimääräistä huomattavasti pienemmät, olisi ollut hienoa saada hieman lisää "sisäpiirin" tai kantaväestön tietoa matkailusta laajemmalla aspektilla koko Unkarin tasolla. Itselläni jäi vielä lisäksi yksi kysymys mieleen koskien sitä, että kuinka paljon elämä Euro-alueen ulkopuolella vaikuttaa Unkarin matkailusektorin talouteen. Tilanne muistuttaa sikäli esim. Ruotsissa vallitsevaa tilannetta, että jatkuva kauppa valuutta-alueen ulkopuolella tuo välillä huomattaviakin tappioita matkailusektorin yrityksille. Tämä siis koskee lähinnä niitä yrityksiä, jotka tekevät kauppaa/yhteistyötä euro-alueen maissa sijaitsevien yritysten kanssa.

Matkan analysointia 2

Päällimmäiset tunnot tuli jo purettua edellisessä.

Suurlähettiläs Vilén piti hyvän puheen Unkarilaisista. Puolensa ja puolensa olisiko tämä ollut hyvä kuulla alkuun vai tuohon loppuosaan matkasta.Jollain tavalla kuitenkin palaset loksahti paikalleen kun oli jo ollut maassa useamman päivän.

Ihmettelimme Budabestin kaduilla, kaupoissa ja kauppakeskuksessa kulkiessamme, millä rahalla ihmiset siellä ostivat niin hienoja vaatteita? Tulotaso kuitenkin oli aika alhainen,

n.500-700 e kuussa. Ravintolaruoka oli Suomea paljon halvempaa ja ruokailupaikat siistejä. Paprikaa löytyi ruuista yllättävän vähän. Kotiin ostamani paprikatahna on tullut jo testattua, aika tulista oli :) Sosialistisuus hieman näkyi vielä Veszpemissä mm. rakennuksissa, elintavoissa ja siitä olin hieman yllättynyt ennakko-odotuksiin nähden mutta toisaalta ymmärsin, kun Venäjällä on tullut käytyä ja Unkarin sosialistisesta taustasta kuullut.

Hienosti oli ajateltu, että viikon opiskelijaboxin jälkeen pääsimme hienoon Keminski hotelliin.

Kiinnostaisi tietää, maksaako nuo opiskelija-asunnot unkarilaisille opiskelijoille, vai kuuluuko yliopisto-opiskeluun?En muista oliko puhetta matkan aikana.

Varmaan olisi ollut monipuolisempaa, jos unkarilaiset (tai miksei muunkin maalaiset) opiskelijat olisivat olleet mukana ohjelmassamme. Olisimme saaneet enemmän tietoa opiskelijan arjesta.

Perhematkailua Veszperimin alueella voisi mainostaa enemmän. Eläintarha kuintenkin oli hieno perhe-kohde. Ja kaupunki muutenkin rauhallinen perheen kanssa liikkumiseen.

Myös Budabestistä minulle on tullut kuva (tarjoukset nopeista viikonloppumatkoista) pariskuntien matkakohteena. Ei niissä mainosteta perhekohteita esim. eläintarha, huvipuisto.

Ilmat Veszprémissä olivat pettymys, sillä olin kuvitellut siellä olevan Suomea lämpimämpää. Oikein hyviä valokuvia ei saanut kun oli sumuista. Ehdottomasti pitäisi käydä aikaisemmin kesällä. Onneksi kuitenkin Budabestin viikonloppuna oli jo huomatavasti paremmat kelit :) Toki olisi ollut ihanaa nauttia kiireettömämmin hienosta kaupungista, mutta ehkä joskus pääsee uudelleen. Kiitos vielä kerran Mikalle hienoista järjestelyistä ja kaikille osallistujille onnistuneesta matkasta! Mukava lukea täällä kaikkien kokemuksia. t. Päivi L

Muistoja matkalta (osa2)

Ammatillisessa mielessä on aloitettava puhuminen juurikin ruoka- ja juomakulttuurista. Oli mielenkiintoista kuulla, että tarjoilijan ammattia on Unkarissa pidetty aina niin raskaana, että vain miehet ovat pääsääntöisesti työskennelleet alalla. Siinä siis suuri ero meihin Suomalaisiin.

Tuliaisiksi tuli ostettua pieni pullo sitä kuuluissa Unicum- yrttilikööriä. Juomahan valmistetaan yksinomaan juuri Budapestissa, Zwackin Soroksáriútin juomatehtaalla. Viikonlopun ”testiryhmän” mielestä Unicum muistutti hyvin suuresti saksalaista Jägermeisteria. No yrttiliköörejä ne molemmat siis ovat ja eivät siis hirveästi ainakaan omaan makuuni. Viineistä valitsin kotiin viemiseksi mm. olaszrizling-rypäleestä valmistettua kuivaa valkoviiniä, joka oli mielestäni ehdottomasti paras niistä joita maistelimme viinitilalla. Harmi kun viiniä ei todellakaan saa täältä Suomesta.

Gulassikeiton maku, rakenne ja tarjoilutapa vaihteli suuresti paikasta riippuen. Tuliset paprikat eivät ainakaan minun makuaistilleni oikein sovi, mutta ainakin keitot oli maustettu mielestäni kohtuudella, joten paras ruokamuisto siitä Gulassista minulle jäi. Paprikaa toin mukanani sekä tulisena että makeana, ja hyvin ovat molemmat soluttautuneet myös suomalaiseen ruokapöytään. Maistamani kakut ja jälkiruoat eivät mielestäni olleet lähellekään niin makeita kuin mihin me täällä Suomessa olemme tottuneet.

Veszprémissä oli mukava huomata se, että kaupunki oli siisti ja esimerkiksi irtokoiria - ja kissoja ei kadulla näkynyt. No hiljaiselta kaupunki kyllä itsessään muutenkin vaikutti, mutta hassua oli se kun opiskelijanasuntolan pihapiirissä oli peräti kaksi kuppilaa, joista toisessa pauhasi musiikki pitkälle aamuyöhön. Näinköhän meidän omat pikku kullannuput täällä Suomessa jaksaisivat herätä aamulla kouluun jos meininki olisi sama.

Pikkukylien talot näyttivät hyvin pitkälti samalla kaavalla tehdyiltä, ja osa huonoimmista rakennuksista vaikutti enemmänkin navetoilta. Selvästi siis erottui ihmisten tuloerot jo bussin ikkunasta katsottuna. Budapestissä arkkitehtuuri olikin sitten häkellyttävää.

”Pekka Kuksat” ja muut jotka osaltani jäivät väliin harmittaa suuresti. Olisi ihana nähdä edes se video. Budapestiinkin tarvittaisiin viikko aikaa jotta kaikki saisi koluttua läpi. No sehän meinaa sitä että palattava on… mutta ehdottomasti kesällä :)

Mikan panostukseen reissun järjestelyjen suhteen olin erittäin tyytyväinen. Viikko oli varmasti sinulle myös raskas, mutta teit suuren ja loistavan työn, Kiitos!!!! Agnesin ja Alanin vieraanvaraisuus oli erittäin hellyttävää ja ne ihanat pojat toivat myös oman ohjelmanumeronsa. Loistava ja esimerkillinen isäntä/ isäntäperhe :)

Kiitos kaikille ihanista muistoista ja matkaseurasta!

T. Saimi

Odotukset ja ennakkokäsitykset ennen Unkarin matkaa (ja kuinka sitten kävikään)

Unkarista en tiennyt ennen matkaa juuri mitään. Balaton järvi oli nimenä tuttu jo koulun maantiedon tunneilta, pustan alueesta olin kuullut puhuttavan ja Budapestin tiesin olevan kauniin kaupungin. Ajatuksissani kuvittelin maan olevan olevan tasaisen, jossa silmänkantamattomiin olisi nähtävissä viinin viljelyksiä ja peltoalueita. Ei homma ollutkaan aivan niin…

Veszpremissä ollessamme nautin kauniista ja vihreästä kaupungista ja sain todeta, että rinteitä ja vuoria löytyy täältäkin! Kaupunki itsessään oli kiehtova: vanhat rakennukset, nähtävillä oleva historia ja kaiken tämän keskellä oleva nykypäivä näyttivät viettävän suhteellisen vilkasta yhteiseloa. Yliopistoon ja opiskelijoihin olisin mielelläni tutustunut ja olisi ollut mielenkiintoista seurata opetusta sekä kuulla heidän ajatuksiaan matkailusta.

Balatonin alueen vierailua odotin kovasti. Olin kiinnostunut siitä, millaista ohjelmatarjontaa, majoituspalveluita ja infraa alueelta löytyy? Balatonin rannalla ollut turisti-info oli tyylikäs ja kylläpä minua hymyilytti alakerran kokoustiloissa jaettu kansio. Juuri samantyylisiä kansioita meilläkin tehdään pressi- ja matkanjärjestäjien vierailuita varten…Harmi, että alueen turistikausi oli ohitse emmekä päässeet näkemään alueen koko tarjontaa. Ehkä ensi kerralla sekin onnistuu.

Mieleeni on jäänyt vahvasti vierailu viinitilalla ja luostarissa. Viinintilan esittely ja toiminnan esittely sujui sutjakkaasti englanniksi. Tämä oli juuri sitä, mitä olin matkalta toivonut: kurkistusta yrittäjyyteen matkailun parissa ja alueen maaseudulla. Näitä olisi matkan aikana voinut kenties olla enemmänkin. Luostarissa vierailu olikin sitten oma lukunsa. Olen näin matkan jälkeen yrittänyt sanoin kuvailla ystävilleni sitä valtavaa Da Vinci- kirjastoa, jossa todella tunsi historian siipien havinaa. Tunnelma on itse koettava, jotta sen ymmärtää…

Kylpylässä vieraillessani sain havaita sen, kuinka erilaisia meidän kylpyläkulttuurimme ovat. Unkarissa panostetaan terveyteen ja hoitoihin kun me taas olemme oppineet liittämään kylpylöihin liukumäet, lasten altaat ja ehkäpä kovan taustametelinkin. Unkarissa hommat hoidetaan toisin: vierailu kylpylässä on itsensä hoitamista ja rentoutumista varten. Voit pulahtaa välillä hoitaviin vesiin ja sen jälkeen loikoilla hetkisen aurinkotuoleissa keskustellen ystävien kanssa.

Matka sai huipennuksen Budapestissä. Hieno hotelli ja sen tuoma luksus oli loppuhuipennus matkalle. Mikalle kiitokset siitä, että järjestit vierailun Suomen suurlähetystössä. Oli mielenkiintoista kuulla Unkarin tämän hetken poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Budapestiin joudun palaamaan uudestaan, sillä niin paljon jäi vielä näkemättä!

Viikko vierähti nopeasti. Ennätin ehkä kuitenkin saada ainakin jonkinlaisen käsityksen Balatonin alueen matkailusta, tarjonnasta, mahdollisuuksista ja markkinoinnista. Samoin kuin monesta muustakin kohteesta Suomessa Pecha Kucha esitysten kautta J

Kiitokset kaikille hyvästä seurasta. Kaikki te teitte matkastani ikimuistoisen! Ja isäntämme Alanin ja Agnesin panoshan oli matkan onnistumiselle merkittävä. Heille myös kiitos!

Elsi

Unkariaa ennen ja jälkeen

Maanantaita kaikille Lappeenrannasta!

Ennakkoon tietämykseni Unkarista oli todella vähäistä, oikeastaan olematonta. Tietämykseni jäi Budapestiin, kylpylöihin sekä viini (lähinnä Tokaji)- ja ruokakulttuuriin. Mielikuvia maasta yleisesti ei juuri ollut, joten ilmottautuessani kurssille matkakohde ei ollut kriteerinä vaan uudet kokemukset ja kansainvälinen oppimisympäristö. Jälkikäteen ajateltuna tuntematon matkakohde oli oppimisen kannalta itselleni paras valinta, sillä ennakkoluulot maasta eivät häirinneet oppimistani. Tärkeintä kuitenkin oli avoin mieli, joka oli miltein ainut asia minkä muistin matkaan ottaa..

Oppimistavoitteiksi asetin itselleni englannin kielen sparraamisen ja se tulikin "pekka kuksan" myötä haastettua ja esiintyminen vieraalla kielellä toi jännitysmomentteja. Olisin toivonut pääseväni enemmän keskustelemaan esimerkiksi paikallisten opiskelijoiden kanssa. Heidän läsnäoloa ja pienryhmäkeskusteluja olisin kaivannut, jotta kansainvälinen oppimisympäristön kriteerit olisivat paremmin täyttyneet.

Olin asettanut itselleni myös tavoitteeksi oppia matkailun kehittämisestä, organisoinnista ja taustatoimista sekä saada uusia näkökulmia aiheeseen. Näihin teemoihin pääsin kiinni heti alkuun tutustuttuani tarkemmin oman paikkakuntani matkailun organisointiin sekä luettuani artikkeleita Unkarin matkailun kehityksestä ja tavoitteista. Näitä näkemyksiä peilasin matkan aikana Alanin ja Agin kertomuksiin sekä omiin tulkintoihin vierailujen aikana. Olisin kaivannut ensimmäiseen päivään pientä luentoa/kertomusta alueen matkailun perusteista sekä vierailemiemme paikkojen merkityksestä alueen matkailuun. Agilla ja Alanin tietämyksen ollessa huipputasoa, olisin mielelläni nauttinut enemmän etenkin Alanin ammatillista näkemystä asioihin. Heitä kuitenkin kiitän kovasti aivan mahtavasta vastaanotosta ja loistavasta huolenpidosta/järjestelyistä- he olivat täydellä sydämellä mukana!

Luettuani Unkarin matkailusta, etenkin Veszpremistä ja Balaton järvestä kiinnostuin kohteista kovin, sillä yhdistin monta asiaa mielikuvissani Lappeenrantaan ja Saimaaseen. Sitä myötä odotukset Veszpremistä ja Balatonista nousivat ennen matkaa. Sään vaikutus kokemuksiin on suuri, etenkin kun puhutaan kesämatkakohteista- ikävä kyllä sää ei meitä suosinut. Vierailemamme kylät olivat viehättäviä, mutta paljon jäi mielikuvituksen varaan miltä ne näyttävät kesällä. Se on myös tuttu tunne kun vierailee Lappeenrannan satamassa vaikkapa näin marraskuisena päivänä ja siksipä minun mielikuvitukseni riitti siihen ja mielenkiintoni heräsi vierailla siellä uudestaan kesäaikaan.

Sesonkimaisuus Balatonin ympäröimissä kylissä kiinnostaa kovin yrittäjien näkökulmasta ja jäinkin miettimään mitä he tekevät sesongin ulkopuolella. Minulle tuli myös ajatus, että olisiko kylien järkevä profiloitua tarkemmin palvelemaan tiettyjä kohderyhmiä..? Tästä ajatuksesta vaihdoimmekin Alanin kanssa muutaman sanan.

Kaiken kaikkiaan vierailemamme kohteet olivat erittäin monipuolisia, joskin yllättävän pitkien välimatkojen vuoksi olivat varmasti haasteellisia matkanjärjestämisen kannalta. Budapest ihastutti minua kovin ja Magisterin majoitusolosuhteiden jälkeen Kempkinski tuntui entistä luksusmaisemmalta (onko tuo sana?). Lähetystövierailu ja opastettu kiertoajelu toivat rikkautta ohjelmaan, unohtamatta rauniobaareja- ne olivat mahtavia, kiitos Mikalle kun opastit meidät sinne, ei varmasti olisi normaali turistimatkalla osunut kohdalle. Harmi, että yhtään fiksua kuvaa paikoista ei ole, joten otan mielelläni niitä vastaan.

Ammatillisesti mielessä kiinnitin huomiota ruoka -ja viinitarjontaan sekä asiakaspalvelukontakteihin. Ruokatarjontaan petyin hieman matkan aikana. Viinitilalla tarjoiltu gulassikeitto oli lähinnä odottamaani ruokatarjontaa. Paprikaruokia jäin kaipaamaan ja kasviksia sekä mielikuvitusta ruoka-annoksiin. Toisaalta mielikuvitusta löytyi jälkiruoista kyllä senkin edestä.. Vaaka kotona näytti kuitenkin, että ruoka on maistunut :)

Viinit taas yllättivät positiivisesti laadullaan. Alkon valikoima (mikä valikoima?) antaa väärän kuvan unkarilaisista viineistä, kuten olen samaa todennut saksalaisten kohdalla.

Eniten hämmästystä aiheutti asiakaspalvelukontaktit ja niistä mainitsinkin torstain keskusteluissa. Asiakaspalveluprosessien läpikäymistä suosittelisin moneen paikkaan, sillä ensikohtaaminen asiakaspalvelijan kanssa on tärkein asiakkaan mielikuvan luomiseen. Monesti aiheutti pientä hilpeyttä kohtaamamme säikähdys saapuessamme ravintolaan ryhmänä: ”oletteko oikeasti tulossa tänne, omg!”. Toki esimerkillistä asiakaspalveluakin saimme ja ne korostuivatkin vaatimattomien suoritusten rinnalla. Ja toisaalta ihmettelin kuinka ravintolat pärjäävät Veszpremissä, koska paikat huusivat tyhjyyttä, mutta työntekijöitä kyllä riitti pitämässä tyhjää paikkaa pystyssä. Irkkupubin henkilökunta osoitti pelisilmää palvelun parantuessa päivästä toiseen, he jäivät varmasti kaipaamaan naurun helinäämme ja miljardejamme!

Erittäin mieluisan ja opettavaisen matkan kohokohtia olivat kuuluisat pubworkshopit. Ne loivat syvyyttä asioiden pohdiskelun ja antoisien keskustelujen myötä. Muiden mielipiteiden ja näkemysten kuuleminen ja omien jakaminen ovat parasta antia ja täten ne osoittautuivat rikastuttavimmiksi kokemuksiksi. Huumori on yksi hiennoimmista asioista ja sitä ei näissä keskusteluissa puuttunut ja hyvät tilannekomiikat naurattavat edelleen :) Mieleeni on jäänyt Anssin bussimatkustajien analysointi istumapaikkojen mukaan ja tulenpa miettimään jatkossa tarkasti mihin kohtaan bussissa tulen istumaan :D Jokainen tekee matkastaan omanlaisen, mutta tämä ryhmä teki siitä ainutlaatuisen!

Kaiken kaikkiaan huomaan tätä monta päivää kirjoittelessani ja muokatessani, että matkasta jäi paljon hyviä kokemuksia, oppeja ja muistoja, ja siksi tämän tekstin tuottaminen tuntuu vaikealta tiivistää kolmeen pääasiaan. Mutta onneksi en ole ainut tämän tiivistämisen ongelman kanssa.. :)

Miljardisti kiitosta kaikille hienosta reissusta !

Tietoa, tuntemuksia ja kokemuksia Unkarin matkastamme (2)...

Ennakkotehtävässäni olin arvioinut, että Unkarille tärkeimpiä matkailumaita ovat sen naapurimaat (Itävalta, Ukraina, Romania, Serbia, Croatia, Slovakia ja Slovenia) sekä Saksa ja Venäjä. HNTO:n (Hungarian National Tourist Office) mukaan eniten ulkomaalaisia matkailijoita saapui vierailulle Saksasta, Itävallasta, Romaniasta ja Iso-Britanniasta. Oma arvioni Unkarin matkailun pääsesongista puolestaan osui oikeaan. Pääsesonki painottuu kesä-elokuuhun. (katso HNTO 2010.) Valitettavasti matkamme ajankohta (lokakuun loppu) sattui ”sopivasti” sesonkiajan ulkopuolelle, joten todellista kokonaiskuvaa kohteiden vetovoimaisuudesta emme mielestäni saaneet. Mieltäni jäi myös askarruttamaan, kuinka Unkarilaiset aikovat tulevaisuudessa kehittää kohteitaan ympärivuotiseen käyttöön. Meille esiteltiin nähdäkseni pelkästään pääsesonkiajan tuotteita.

Olin arvioinut myös, että Balatonin alue on yksi tärkeimmistä matkailualueista Unkarissa. Suosituimpia alueita (vuonna 2009 - 2010) sekä kotimaan että ulkomaalaisten matkailussa olivat Balatonin järvialue sekä Budapest ja Tonavan keskusalue (HNTO 2009 – 2010). Pikapyrähdys Balaton-järvellä (Balatonfüredissa) ei tehnyt minuun vaikutusta. Laimeahko vaikutelmani voi johtua siitä, että me suomalaiset olemme tottuneet järvimaisemiin ja sen ympärille rakennettuihin matkailunähtävyyksiin ja aktiviteetteihin. Osasyynä laimeahkoon vaikutelmaan oli myös vierailu sesonkiajan ulkopuolella sekä huono sää. Huono sää on vaikuttanut Balatonin järvialueen matkailijoiden vähenemiseen jo pitemmän aikaa. Myös liika leväkasvu järvessä on aiheuttanut ongelmia. Balatonin alue oli Unkarin sosialismin aikaan (1949 – 1989) itä- ja länsi-saksalaisten tärkeä ja suosittu kohtaamispaikka. Pakkososialismin lakattua (1989) Balatonin alue menetti itä- ja länsi-saksalaisten silmissä merkityksensä ja alueen matkailu koki romahduksen, joka saatiin elpymään vasta 2000-luvulle tultaessa. (Löcsei 2008.) Saksalaismatkailijoiden suosio Balatonin alueella selittää hyvin alueen matkailijapalvelijoiden suhteellisen hyvän saksankielentaidon ja toisaalta huonohkon englanninkielentaidon (tästä kommentoimmekin jo matkalla).

Unkarin taloudellinen tilanne ei ole tällä hetkellä hyvä (ei ole ollut vuosiin), kuten suurlähettiläs Jari Vilén osuudessaan mainitsi. Oman lisänsä maan tukalaan tilanteeseen tuo hänen mukaansa myös harmaatalous ja Unkarin nykyinen poliittinen tilanne (yhden puolueen valta-asema (yli 50 %) parlamentissa sekä äärioikeisto). On varmaankin todella mielenkiintoista jatkossa seurata Unkarin talouden ja matkailun kehitystä, kun maan taloudellinen tilanne vastaa nykyisellään Suomen 90-luvun lama-aikaa.

Unkarilaiset ovat selvästi tehneet kovasti töitä matkailun edistämiseksi ja kehittämiseksi sosialismin jälkeen. He ovat myös hyvin ylpeitä historiastaan (vaikka historia ei ole ollut lempeä) sekä juuristaan ja haluavat vaalia perinteitään. Matkailun edistäminen koetaan tärkeäksi. Vanhoja historiallisia rakennuksia, muistomerkkejä, patsaita ja jopa kokonaisia alueita kunnostetaan jatkuvasti. Oman lisänsä matkailun kehittämiseen on tuonut myös maan EU:lta saama tukirahoitus (esimerkiksi hankerahan voimin oli kehitetty Vészpremin eläintarhaan lapsille erilaisia ”puuha” tiloja). Parannettavaa tutusmismatkan perusteella on mielestäni vielä ainakin matkailuyrittäjien keskinäisessä yhteistyössä ja verkostoitumisessa.

Lähteet:
HNTO 2009 & 2010. Tourism in Hungary with preliminary data 2010. [verkkojulkaisu] [viitattu 11.10.2011]
Saatavissa: www.hungary.com

Löcsei, H. 2008. Lake Balaton: Development of a unique region in transition.
Romanian review of regional studies, number 2.

Tietoa, tuntemuksia ja kokemuksia Unkarin matkastamme (1)...

Aluksi haluan kiittää teitä kaikkia mukavasta matkasta ja matkaseurasta (erityiskiitos Mikalle matkajärjestelyistä, vaikka aikataulu oli mielestäni turhankin tiukka). Veszprémin osuuden kruunasi ehdottomasti Agnesin ja Alanin vieraanvaraisuus, leppoisuus ja heidän meille uhraamansa aika.

En ollut aikaisemmin vieraillut Unkarissa ja lähdin matkalle avoimin mielin, ilman suurempia ennakko-odotuksia. Unkari-tietämykseeni kuului ainoastaan, että maa on ennen kaikkea kulttuurihistoriallinen kohde sekä se, että pääkaupunki Budapest on maan suosituin matkailukaupunki. Lisäksi tiesin ennakolta, että Unkari on tunnettu terveys- ja hyvinvointimatkailustaan sekä viini- ja ruokakulttuuristaan (etenkin paprikastaan ja gulassi-keitostaan).

Omat oppimistavoitteeni puolestaan täyttyivät melko hyvin matkan aikana. Sain harjoittaa englanninkielentaitoani (jopa Pecha Kucha meni ihan hyvin kireästä aikataulusta huolimatta), opin paljon Unkarin kulttuurista ja matkailusta sekä tutustuin uusiin ihmisiin ja sain jakaa ajatuksia heidän kanssaan. Kuten useat muuten ovat jo kommentoineetkin, olisin itsekin toivonut enemmän teoreettisia luentoja Agnesilta ja Alanilta.

Unkarin matkailun vetovoimaisuus kohdistuu mielestäni kulttuurimatkailuun (historia, perinteet, linnat jne.), terveys- ja hyvinvointimatkailuun (etenkin Hévizin kylpylä) sekä viinimatkailuun. Balatonin järvialue taas on selkeä rantalomakohde, jonka ympärille on rakennettu erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja (esim. pyöräily ja purjehdus).

Unkarin kulttuurimatkailun vetovoimaisuuden saimme matkan aikana kokea hyvin esimerkiksi Véspremissa (ihastuttava pieni ja rauhallinen vanha kaupunki, täynnä historiaa ja tarinoita) sekä Tihanyn-niemessä (luostarikirkon jyrkänteeltä avautui todella kauniit maisemat). Ehdottamasti yksi suosikkini oli käynti Pannonhalman luostari-alueella (historia, kauniit maisemat, arkkitehtuuri, uskonnolliset vanhat muistomerkit, kirjasto sekä näyttävät lasimaalaukset kappeleineen). Suosikkeihini lukeutui myös pääkaupunki Budapest (joka on myös merkittävä kylpylä- ja kokouskaupunki), jossa vietimme kaksi päivää. OK Matkojen järjestämä kaupunkikiertoajelu Budapestin merkittävimmissä kohteissa (muun muassa vaikuttava Sankarien aukio, Parlamenttitalo ja Kalastajain linnoitus) täydensivät hyvin lyhyttä vierailuamme.

Viinimatkailuun saimme tutustua Koczor Pincétin viinitilalla. Minuun vaikutuksen teki viinitilakohteen pienen perheyrityksen aito vieraanvaraisuus ja ystävällisyys sekä ravintolatilan kodikkuus ja lämminhenkisyys. Tutustuminen Hévizin terveyskylpylään jäi omasta puolestani laimeaksi, koska kuuluin heihin, jotka eivät (syystä tai toisesta) päässeet uimaan, eivätkä siten päässeet tutustumaan kylpylän sisätiloihin ollenkaan.

Uutta oppimassa Unkarissa 2

Itsekkin piti käydä hieman muistelemassa, mitä ennakko-odotuksia ja oletuksia minulla oikein olikaan Unkarista ennen matkaa. Olin maininnut metsästys-turismin yhtenä osana matkailua ja siitä Agin kanssa hieman keskustelinkin eläintarhavierailun yhteydessä. Vaikka en itse metsästäkään, olisin mielelläni kuullut enemmänkin kyseisestä matkailun muodosta, koska sille näytti olevan sekä kysyntää että tarjontaa. Jos käsitin oikein kyseisellä viinitilallakin, jossa vierailimme käy aika paljon metsästyksen perässä tulevia turisteja. Tällaiselle turismi-muodolle on ainakin allekirjoittaneen kotitaloudessa kysyntää, joten siinäpä olisi myös Unkarilla mahdollisuus markkinoida matkailua myös metsästyksen ohella muuallekkin kuin kotimaahan. Suomessa kun ei taida ihan niin paljon olla esim. villisikoja, että tänne tulisi ihan turisteja metsästystä harrastamaan. Ja metsästyshän ei painotu pelkästään kesään, joten sesonkikaan ei olisi ongelma..

Jotenkin olin ajatellut, että Balaton-alue olisi ollut ympärivuotisemmassa käytössä, mitä se sitten todellisuudessa olikaan, ja minustakin oli sääli, että satuimme sinne niin surkeassa säässä. Ehdottomasti jäi polte lähteä sinne uudestaan kesäaikana, jolloin voisi kokea paikan kauneuden aivan eri mittakaavassa.

Hassua, että olin myös kuvitellut, että juuri Vesprem ja Balaton olisivat matkailukohteina tärkeitä juuri Unkarilaisille, joka osoittautui oikeaksi päätelmäksi kotimaan matkailun määrän osalta..osittain tuli silti yllätyksenä, miten vähän matkailun saralla keskityttiin kansainväliseen markkinointiin. Todella paljon he painottivat kotimaan matkailua ja sen tärkeyttä. Siksi olikin yllättävää, että turismista saadut tulot olivat kuitenkin suhteellisen paljon. Jäi askarruttamaan, kuinka suuri osa näistä tuloista mahtaa tulla pelkästään Budabestissä vierailevista turisteista.(vai liekö mainittukin jossakin välissä, itsellä meni ohi)

Sitten vielä ihan oppimistavoitteista. Mainittu onkin jo useampaan otteeseen, se että olisi ollut mukava tutustua vielä syvemmin unkarilaisiin ja heidän kulttuuriinsa, se jäi nyt aikalailla täysin Agin ja asiakaspalvelukokemusten varaan..etenkin opiskelutavoista ja tyyleistä olisin edelleen halunnut tietää enemmän, miten heidän opiskelunsa eroaa meidän opiskelusta jne. minkätasoita opetus on ja miten pitkään siellä esim. keskimäärin opiskellaan yliopistossa. Pekka Kuksa esitykset ovat minustakin mainitsemisen arvoisia, sillä minusta oli huippua nähdä, miten jokainen ylitti itsensä ja meni esittämään esityksensä vaikka itsekutakin jännitti jollakin tavoin esityksen läpivienti videoinnin ja yleisön tuodessa lisää paineita:) kaikkien esitykset olivat hyviä ja ymmärrettäviä ja ne ihmisten ilmeet ennen ja jälkeen esitysten oli mieleenpainuvia:) saadaan jokainen olla tyytyväisiä englannin kielen tasoomme ja siitä, että oltiin saatu jopa kehujakin jälkikäteen. Harmi vain, edelleenkin, ettei heti saatu sitä palautetta unkarilaisilta opiskelijoilta, se olisi ollut mukavaa. Ainakin itsellä kielen puhumisen tavoite kyllä täyttyi ja sain rohkeutta puhua englantia paremmin, tosin itse tarvitsisin tähän jatkumoa, sillä aina se vieraan kielen käyttö tahtoo käyttämättä unohtua.

Miten hyödynnän Unkarin matkalta saatuja kokemuksia?

Reilu viikko Unkarista paluun jälkeen on aika pohtia, miten voin vai voinko mitenkään hyödyntää Unkarissa saamiani kokemuksia?

Olin ennakkoon asettanut tavoitteekseni mm. yhteistyömahdollisuuksien kartoittamisen ja Kainuun houkuttelevuuden lisääminen unkarilaisten matkailukohteena. Nämä tavoitteet eivät toteutuneet siinä muodossa, kuin olin toivonut. Päinvastoin minun oma tietämykseni Unkarista ja sen matkailumahdollisuuksista kasvoi huomattavasti. Etenkin, kun vierailin maassa ensimmäistä kertaa. Nyt tiedän ja osaan kertoa Budapestin, Veszpremin ja Balatonin alueen mahdollisuuksista suomalaisille matkailijoille. Tiedän, että Balaton järvelle on järkevintä matkustaa kesällä, jolloin aktiivilomailuun on parhaat mahdollisuudet. Budapest puolestaan on kauneimmillaan joelta katsoen pimenevässä illassa, täydessä valaistuksessa.

Aika Budapestissä tuntuikin loppuvan kesken, sillä monta kohdetta jäi vielä näkemättä. Olisin ehdottomasti halunnut kokea vanhan maanalaisen tunnelman ja vierailla myös Budan kylpylöissä. Koska niin monta asiaa jäi kokematta, aloin jo suunnitella seuraavaa Unkarin matkaa, nyt pienemmässä perhepiirissä. Tulen mahdollisesti hyödyntämään Agnesin kehoitusta ottaa yhteyttä häneen tulevia Unkarin lomia suunnitellessa.

Meidän Suomesta pidetyillä Pecha Kuchilla oli auttamatta liian vähäinen kuulijakunta, jotta siitä voisi seurata jatkossa kovin suuria turistiryntäyksiä maahamme. Toki yksittäisten ihmisten saama myönteinen kuva Suomesta matkailumaana voi poikia aluksi muutaman ja jatkossa positiivisten kokemusten siivittämänä enenevän matkailijavirran tulon Suomeen. Sitä voimme vain jäädä odottamaan. Mikäli haluamme unkarilaisia matkailijoita Suomeen, on meillä vielä paljon tehtävää.

Pecha Kucha -metodi sinällään toi minulle uuden tavan markkinoida toimintaamme. Viikonloppuna Ski Expo -messuilla seurasin yritysten lavaesityksia ja totesin Pecha Kuchan soveltuvan tähän tarkoitukseen vallan mainiosti. Mielessäni virisi ajatus valmistaa Power Point -esitys alueemme toiminnasta ellei jo tammikuun Matka Messuille niin ainakin ensi syksyn Ski Expoon. Metodi tuntuu olevan vielä vähän käytetty sillä kukaan, jolle asiaa esittelin, ei ollut kuullut siitä aiemmin.

Kiitos teille kaikille mukavasta matkaseurasta ja kun ajatte 5-tietä Kajaanin ja Kuusamon välillä, älkää epäröidä ottaa yhteyttä. Pannarikahvit lupaan tarjota aina Kiannon Kuohut kylpyläkahvion aukioloaikoina.

Terveisin Pirjo "Pirre" Neuvonen

Matkailu avartaa

Hain aikanaan lukemaan ylempään ammattikorkeakouluun saadakseni lisäeväitä työhöni ja verkostoituakseni alan ihmisten kanssa. Koulutus on antanut minulle paljon, mutta verkostoituminen on jäänyt hyvin minimaaliseksi. Tämä opintomatka muutti viimeksi mainitunkin. Muissakin blogeissa viitattu pubworkshop toi paljon uutta miettittävää ja edelleenkin olen hämmästynyt siitä miten paljon ihmiset kehittävät omaa työtään ja tietämystään perheidensä ja työnsä ohella, osa suunnitteli jo jatko-opintojakin. Tällaisten ihmisten seurassa saa itsekin positiivista energiaa sekä jaksamista!
Ammatillisin silmin kaikki kohteet olivat äärimmäisen siistejä ja mikä ihailtavinta siivous myös näkyi kaikissa kohteissa. Se mikä minua aina viehättää näissä maissa , joissa tehokkain työkone on 55 - vuotias hyväpolvinen nainen, on se että työhön tuntuu olevan vielä runsaasti aikaa. Suomessa siivoustyö on viety äärirajoille ja työtä tehdään minimiajalla ja - annostuksilla, joka näkyy jo pintojen pinttymisenä ja kulumisena. Välineet ja tuotteet vaatisiva vielä päivittämistä, joten jos liiketoiminnan kehittäminen alkaa puuduttamaan niin töitä siivousalan kehittämisessä olisi varmasti Unkarissa. Lähdetkö Noora kaveriksi?
Kaiken kaikkiaan matka oli monipuolinen ja antoisa. Lupasin Mikalle, että kirjaan kaikki asiat vihkoon, kun pääsen kotiin, mutta valitettavasti jetlaakista toipuminen ja viikon aikana kertyneiden sähköpostien läpikäyminen on toistaiseksi vienyt voimat. Olen kuitenkin, jonkun mielestä varmaan kyllästymiseen asti, kertonut matkastani ja erityisesti Teistä, jotka teitte opintomatkastani unohtumattoman!
Kultturipääkaupunki terveisin
Eira

Mukava matka – rankka retki

(tämä teksti on kirjoitettu jo pe-illalla, mutta teknisistä syistä sain sen tänne vasta nyt)

Viikko on kulunut Veszpremistä lähdöstä ja vähitellen alkaa ajatukset päässä jäsentyä. Ammatillisesti matka oli minulle erittäin antoisa. Matkalle ilmoittautuessani en tiennyt tulevasta sisällöstä mitään, mutta matkaohjelman nähdessäni olin tyytyväinen sen sisältäessä tutustumista monipuolisesti Unkarin matkailuun. Odotukset kohteiden suhteen olivat aiempien kokemusten ja ennen matkaa tehdyn pakollisen tiedonhankinnan johdosta tietyllä tasolla, eikä näihin odotuksiin nähden tullut matkan aikana mitään suurempia heittoja suuntaan tai toiseen. Mielenkiinnolla odotin miten matkailun olosuhteet ovat kehittyneet sitten edellisen käynnin. Positiivisesti olin yllättynyt, nykyiseen taloustilanteeseen nähden, useisiin meneillä oleviin matkailun kehittämishankkeisiin, esim. kirkon vierailukeskus, luostarin remppa ym. Tosin EU-tuki on näissä merkittävä tekijä.

Käyntikohteista kaikki olivat sellaisia, joihin voisin viedä myös omia ryhmiäni. Koska työni puolesta kierrän lähes päivittäin matkailukohteita Suomessa ja ulkomailla 20 – 50 matkustajasta huolehtien, oli nyt mukava katsella kohteita rauhassa ryhmämatkanjärjestäjän lasien (tai piilolinssien) läpi ja miettiä sitä, miten ja miksi eri asiat on eri paikoissa järjestetty. Kiinnitin huomiota esimerkiksi bussien ajojärjestelyihin eri paikoissa, koska se on matkojen sujuvuuden kannalta merkityksellinen asia. Joku ihmetteli Hevizissä miksi bussien parkkipaikka on niin kaukana kylpylästä (taisi tulla jokunen kirosanakin siinä kävellessä..)? Aika monta forinttia jäisi kylän yrityksiltä saamatta jos bussit veisivät ja hakisivat vieraat suoraan kylpylän oven vierestä. Meidän forintit jäi kyllä nytkin taskuun, tiukasta kylpyläaikataulusta johtuen. Sen verran monipuolinen tarjonta ja kohtuullinen hintataso alueella on, että varmasti tulen nostamaan tuota vuosittaista suomalaisten Balatonilla kävijöiden määrää (5228) tulevina vuosina muutamalla bussilastillisella.

Bussimatkailu tuntui olevan Unkarissa aikalailla samantyyppistä kuin meillä täällä koti-Suomessa. Agin kanssa keskustelin aiheesta ja ainakin ryhmämatkojen sesongit ja matkustajaryhmät olivat maissamme yhteneväiset. Omaa näkemystä matkailun tulevaisuudesta ja oman bisneksen tulevaisuudesta vahvisti Katalinin näkemys siitä että eurooppalaisten ikääntyessä lähialuematkailu, esim. bussilla tai junalla, tullee lisääntymään.

Asia mitä jäin kaipaamaan oli joidenkin paikallisten matkailualan toimijoiden kuuleminen, viinitilan emännän lisäksi. Nyt käytiin vain ns. turistina käyntikohteissa (opastukset olivat ehkä osittain vähän erilaisia meille kuin normi-turistille) ja kuultiin parin matkailuorganisaation asioita yleisesti + luennot. Olisi ollut mukava kuulla myös paikallisen yrittäjän näkemys matkailualan nykytilasta ja kehitysnäkymistä. Myös monen muun kirjoittajan tavoin jonkinlainen yleisluento Unkarista, matkailusta siellä ym. olisi ollut alkuun hyvä.

Oli hauska havainnoida kuinka eri ammateissa toimivat havainnoivat matkan aikana asioita eri kantilta; ruoka-ammattilainen kiinnitti huomion ruokien esteettisyyteen, siivousalan ammattilainen paikkojen siisteyteen, tapahtumien kehittäjä valpastui aina kun kuuli sanan ”event”. Itselläni ensimmäinen Unkarissa otettu valokuva on bussin pöydästä, joka oli nippusiteellä köytetty niin ettei matkustajat vahingossakaan voi sitä käyttää.. Matkan parasta antia olikin keskustelut eri alojen ammattilaisten kesken ja varmasti kaikki saivat näistä keskusteluista uusia näkökulmia omiin asiantuntijuusalueisiinsa.

Porukan puolesta harmitti harmaa keli, joka peitti Balatonin kauneuden alleen. Itse olin aikoinaan alueella elokuun alussa, silloin kun auringonkukkapellot olivat kauneimmillaan ja järven pinta kimalteli auringonpaisteessa. Siinäpähän on teille syy mennä uudelleen!

Budapestissä mieleenpainuvin kokemus oli ehdottomasti rauniobaari-visiitti viimeisenä iltana, kiitos Mikalle! Tällaiselle konseptille on varmaan tulevaisuudessa tilausta kun ihmiset kaipaavat turvallisen ja steriilin arkielämänsä vastapainoksi vähän ”rosoisuutta”. Matkailualalla lähin vastaava osa-alue lienee dark tourism, eli ihmisten kiinnostus paikkoja kohtaan, joissa on tapahtunut jotain pahaa tms.

Tämä riittänee tältä illalta, jatketaan syksymmällä!

Loppukevennykseksi yksi kuva. Vaikka kielemme ovat sukulaiskieliä, aika vähän näytti olevan helposti ymmärrettäviä sanoja. Tästä liikennemerkistä kuitenkin varmaan ymmärtää turkulaisetkin mitä pitää tehdä..