perjantai 11. marraskuuta 2011

Yksilöllisyys kunniassa

Olin tällä viikolla viimeisellä AMK kurssilla, jossa käsiteltiin innovatiivisia ruokapalveluja. Uusia ideoita ja konsepteja on onneksi tulossa, mutta tosiasia on, että valtaosa meistä syö mieluiten ketjujen ravintoloissa. Turun kokoisessakin kaupungissa tämä näkyy koko korttelin kattavassa ravintolavaltauksessa, joka on erityisesti viikonloppuisin ääriään myöten täynnä. Onkin piristävää huomata, että muutakin löytyy, kuten Päivikki Palosaaren omintakeiset Ämmilä ja Hölmölä ravintolat, jotka kulkevat omaa tietään ja asiakkaita varamsti riittää .
Euroopassa onneksi vielä ainutlaatuisuutta löytyy ja vähemmän niitä itseään toistavia ketjuja. Budapestista löytyy ravintoloita, joiden konsepti oli uskomattoman ainutlaatuinen kuten rauniokapakat, jotka rakennetaan tyhjillään, remonttia odottaviin kiinteistöihin. Rauniokapakoita on tällä hetkellä Budapestissä noin 15.Niissä toimii ravintoloiden lisäksi myös esimerkiksi gallerioita ja elokuvateattereita. Kätevää on se,että kun kiinteistö korjataan kapakka lopetetaan ja se siirtyy toisiin tiloihin. Szimplassa, jossa itse kävin kaikki mahdollinen oli hyödynnetty; seinillä oli rikkinäisiä tuoleja, katosta roikkui pihatonttuja, pöydät oli rakennettu polkupyörien vanteista ja istuimina toimivat leikatut kylpyammeet. Tilat olivat kaikki erilaisia, yhdessä toimi elokuvateatteri, toisessa seurusteltiin, kolmannessa tanssittiin ja ovelta oli mahdollisuus ostaa mm ruokaa ja matkamuistoja.Väliaikaisuus antaakin mahdollisuuden kaikkein mahdollisten ja erityisesti mahdottomien ratkaisujen kukkia! Lisätietoa löytyy www.ruinpubs.com

7 kommenttia:

  1. Oleppa hyvä,me kuuluttiin aivan takuuvarmasti noihin mahdottomiin ratkaisuihin !

    VastaaPoista
  2. Minulta jäi nuo rauniokapakat kokematta ja kertomasi perusteella ne ovat näkemisen arvoisia paikkoja. Hienoa huomata, että seuraavalle Unkarin vierailulle löytyy lisää syitä:)

    VastaaPoista
  3. Komppaan Pirjoa, enpä ollut kuullutkaan rauniokapakoista ja harmittaa, ettei niistä kukaan paikan päällä maininnut, ainakaan kaikille. Ehkä ensi kerralla.

    VastaaPoista
  4. Hei! Tulihan siellä käytyä, tosin silloin sinä ja Köpi olitte jo koti suomessa. Mielenkiintoisia ratkaisuja tosiaan löytyi, kierrätys toimii, eikä synny jätettä...
    Näin pienyrittäjänä voi vain toivoa, että suuret ketjut eivät kuitenkaan valtaa alaa kokonaan, vaan myös "pieni on kaunista". No joo...

    VastaaPoista
  5. Nyt ei muuta kun Aija laittaa Valtimolle oman rauniokapakan pystyyn, niin tullaan porukalla sinne eikä tarvitse porukan lähteä Unkariin asti katsomaan!

    VastaaPoista
  6. Siinäpä olis tosiaan hyvä syy painaa jarrua Valtimon kohdalla. Kaikki vanha riikkinäinen ja madon syömä vaan seinille, kattoon ja kalusteiksi, lupaan tulla tuunaamisavuksi!

    VastaaPoista