Olin ollut aiemmin Unkarissa vain kerran 2000-luvun vaihteessa, mutta silloin näin vain lentokentän, hotellin ja jalkapallokentän jossakin Pohjois-Unkarissa. Nyt todellakin tuli nähtyä yhtä sun toista kiitos aika hyvin täytetyn aikataulun, joka oli varsin monipuolisesti laadittu.
Omia ideoitakin saimme ehdottaa ja niinpä kävimmekin siellä eläintarhassa sekä Veszprem Areenalla, josta ei ollut vielä näissä blogikirjoituksissa mainittu. Aggy oli siellä Areenalla mukana ja käänsi kaiken kysymämme unkariksi paikalle henkilökunnalle, joka vastasi kaikkiin kysymyksiin niin kuin vain osasi. 5500 katsojan kapasiteetilla yli 70 kertaa täynnä koko vuoden aikana on kyllä hurja nollatavoite, vaikka siellä Euroopan yksi parhaista käsipalloseuroista onkin. Sen he myös myönsivät itsekin ennakkoon liian haasteelliseksi tavoitteeksi. Noin 10 milj. euron hallin rakentamisessa oli unohdettu mm. VIP-aitiot, kunnes ne jälkeenpäin rakennettiin. Mallia oli haettu Sloveniasta, josta kuulemma vastaavanlainen Areena löytyy. Myös yksi kaupungin/kunnan ja yrityselämän välisten keskusteluiden tuloksista julkisuuten tuli ilmi paikan päällä käytyään, kun paikallinen pankki olisi ollut valmis ostamaan paikan nimen 10 vuodeksi ja tarjosi siitä huomattavan summan rahaa. No, Veszpremin kaupungin väki laski omalla matematiikallaan, että kaupungin nimen omaava Veszprem Areena tuo paremmin näkyvyyttä alueelle. No kun kuulin nämä luvut niin uskon että sitä nimenmyyntiäkin on varmasti paikallisessa valtuustossa myös kannatettu.
Ennakko-odotuksiin nähden matka onnistui todella hyvin. Matkailun sisällöllinen uuden oppiminen Unkarista itsestään ei montaa uutta kirjaa tarjoaisi, mutta aina on hyvä nähdä uutta ja vaihtaa maisemaa. Eniten vien mukanani kulttuurikohteista saamaani infoa sekä kylien matkailullisten toteutusten tapoja eri kylissä.
Kaikista parasta antia matkalla oli kuitenkin nämä opiskelijoiden väliset keskustelut, kuten olen aiempia kirjoituksia kommentoinutkin samaan sävyyn. Niin laajalti eri matkailun osa-alueilta saatavaa suoraa ja rehellistä kehityskeskustelua saa kyllä monista luennoista ja opintokokonaisuukista hakea. Ymmärrän kyllä niitä kaikkia, jotka eivät enää illalla jaksaneet tai voineet lähteä pohtimaan päivän antia majoituskohteesta enään eteenpäin, mutta itselleni nämä keskustelut muodostuivat matkan kohokohdiksi. Jatkokehitysehdotuksena seuraavalle matkalle ehdotimmekin Kempinskin palautetilaisuudessa, että näitä keskusteluja voisi jatkaa ohjatusti, mutta vapaaehtoisesti koko väen kesken.
Siteeraan loppuun Päivin kommenttia samaisessa Kempinskin palautekeskustelussa kokoryhmän ja opettajista vain? Mikan välillä, että "jokainen tekee reissustaan omanlaisen". Omalta osaltani voin sanoa, etttä onneksi lähdin reissuun matkaan, sillä niin paljon jäi keskusteluista puseroon Unkarin reissulta! Kössönöm!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti