Tässä kun vielä ihmettelen reissussa kertynyttä univelan määrää ja työkiireet alkavat taas painaa niskaan, ajatukset yllättäen siintävät Pannonhalman luostariin. Onkohan uskonnollisella matkailulla minkäänlaista jalansijaa Unkarissa? Olisi mielenkiintoista kokea luostarin henkisyys ja rauhaisuus vaikkapa majoittumalla paikan päälle. Suomessahan esimerkiksi Valamon luostarissa voi majoittua ja käydä aterioimassa. Kun tässä majoitus- ja ravitsemisalan historiaa tarkastelee, niin luostarithan ovat perinteisesti olleet majoitusta ja ruokaa matkailijoille tarjoavia instansseja. Miksei näin olisi nykyään? Varsinkin kuin tuntui, että aika monelle oli luostari ja luostarin kirjasto nimenomaan vaikuttavin kokemus ”maaseutu matkailu” osiossa. Itse ainakin olisin voinut vaikka yöpyäkin tuolla ja ihmetellä tarkemmin luostarin toimintaa. Vaikka sanoinkin paikan päällä että: ”Kun on nähnyt yhden luostarin - on nähnyt kaikki”. Tarkemmin ajateltuna olisi se mahdollinen yöpyminen ehkä ollut se ”erilaisin” kokemus mitä olisin saanut matkalta.
Suomen uskonnollisesta matkailusta en osaa sanoa mitään. Itse ainakin mielelläni vierailen kirkoissa katsomassa -yleensä aika hienoa arkkitehtuuria. Esimerkiksi Raumalla sijaitseva fransiskaanimunkkien perustama keskiaikainen Pyhän Ristin kirkko on hieno ja vaikuttava rakennus. Kirkothan ovat yleensä ilmaisia vierailla ja en usko, että siitä on ”businesta” helppo tehdä Suomessa, Unkarissa tilanne voisi olla toinen. Ehkä se lähitulevaisuudessa avattava Vezprémin kirkon vierailukeskus aloittaa ”trendin”. Ehkäpä kirkko ymmärtää avata oviaan turismille yhteisen edun nimissä.
Kieltämättä Pannonhalman luostari oli vaikuttava kokemus, muttei kuitenkaan ainutkertainen.
VastaaPoistaLuostarin kirjasto oli paikan parasta antia saaden aikaan Harry Pottermaisen tunnelman. Kirjaston jopa 1500-luvulta peräisin olevat matemaattisia kaavoja sisältävät teokset saivat minut ymmärtämään, että tuon aikakauden tutkijat kestävät loistavasti vertailun tämän päivän nobelisteihin.
Paras luostarikokemus minulle on ollut parin vuoden takainen vierailu Vienan merellä sijaisevassa Solovetskin luostarisaaressa. Solovetskin ortodoksiluostari on vertaansa vailla rikkaan ja traagisen historiansa takia. Saarella on myös ripaus suomalaisuutta, sillä rappasotien aikaan, 1500-luvulla Manamansalosta sotasaaliina viety kirkonkello elää hiljaiseloaan yhdessä luostarin kammioista.
Laivamatka Vienan Kemistä Solovetskiin saa lisäarvoa, mikäli onnistut ikuistamaan kamerallasi alueella runsaslukuisina eläviä valko- eli maitovalaita.
Solovetskin saarella on osattu hyödyntää maaseutumatkailun teemaa tarjoamalla turisteille yöpymismahdollisuus, lukuisia ohjelmapalveluita ja ainutkertaisia kokemuksia. Suosittelen lämpimästi sekä matkakohteeksi että esimerkiksi palveluiden tuotteistamisesta.
Voit katsoa tarkemmin seuraavasta linkistä: http://www.nordictravel.ru/fin/solovetsky.html
Uskonnollinen matkailu on erittäin mielenkiintoinen aihe. Uskontohan on ollut matkailun varhaisimpia motivaation lähteitä, pyhiinvaellukset ym. Nykyäänkin on monia alueita, joissa uskonnollinen matkailu tuo lähes kaiken matkailutulon. Esim. Taizen lähiseutu Etelä-Ranskassa saa suuren osan tuloistaan hyvin pitkälti siellä käyvistä uskonnollisista vieraista (muistaakseni 5 miljoonaa kävijää/v).
VastaaPoistaMitä sitten luetaan uskonnolliseen matkailuun? Onko pelkästään kirkossa käyminen sitä? Lähes jokaisella ryhmämatkalla poikkeamme jossain kirkossa, usein se on kiertoajeluiden vakiokohde. Tuntuma itselläni on kuitenkin se, että suomalaiset matkustajat eivät käy kirkoissa pääasiassa uskonnollisista syistä vaan heitä kiinnostaa arkkitehtuuri, hienot maalaukset ja esineet ym. Tämä johtuu ehkä suomalaisten uskonnollisuuden luonteesta, eli uskonto on hyvin yksilöllinen asia ja varsinkaan ryhmämatkalla sitä ei ehkä haluta korostaa.
Uskonnon ja matkailun yhdistäminen on hyvin haastavaa, varsinkin hiljaisuuden ja matkailun. Kuten Teemulle jo matkalla kerroin, minua itseäni häiritsee todella kovasti käydä kirkoissa matkailijana samaan aikaan kun toiset harjoittavat uskontoaan, tuntuu kuin olisin joku tirkistelijä. Tämä tunne on iskenyt erityisesti Notre Damessa ja Sinisessä Moskeijassa, joissa ramppaa turisteja jatkuvana jonona samalla kun toiset yrittävät hiljentyä. En tiedä sitten häiritseekö turistien läsnäolo heitä, vai voiko siihen tottua. Vai onko uhrattava hiljaisuus turismin alttarille, koska turismi tuo kuitenkin merkittäviä tuloja??
Jos halutaan hiljaisuutta matkailun vetovoimatekijäksi, vaatii se todella hyvää suunnittelua ja kohteen kokonaishallintaa. Tässä ehkä näillä Unkarin kohteilla (samoin kuin Suomen kohteilla) voisi olla mahdollisuutta, kun turismi ei ole vielä ylittänyt kestävyyden rajoja, kuten monissa muissa paikoissa joissa turismin rajoittaminen jälkikäteen on erittäin vaikeaa.
Minulle Pannonhalman luostari oli hyvin vakuuttava kokemus. Varmaan näin normi "syntiselle" ihmiselle kaikki pyhät paikat saavat kylmät väreet aikaan!
VastaaPoistaUskonnon ja turismin yhdistäminen on minun mielestäni epäeettistä. Kuitenkin jokainen kirkko, luostari ja kappeli saa itse päättää, ottaako turistit ja heidän rahansa vai ei.
Komppaan Anssia siinä, että olo on kuin tirkistelijällä, kun vierailee kirkossa turistina...
On kuitenkin olemassa niitä ihmisiä, jotka ottavat kaiken irti kun on kyse maksukykyisistä turisteista. Kävin kerran retkelläni sunnuntaiaamuna Miamin Biscayne Bulevardin kirkossa ja voitte uskoa että härdelli oli valtava! Kirkko oli avoin kaikille uskon edustajille. Lahjoituksia sai (piti) antaa, laulettiin kovaan ääneen ja halattiin sekä käteltiin kaikkia mahdollisia. Voin luvata, ettei siinä kirkossa käy yksikään, joka oikeasti hakee hiljaisuutta ja kosketusta ylemmältä..
Anyway, Unkarissa uskonto oli kovinkin paljon näkyvissä myös matkailullisesti.
Täytyy kuitenkin miettiä, kun uskontoa ja matkailua yhdistää, milloin tulee raja ja moraali vastaan? -Satu -
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista