Kokemuksia osa 2

Lukaisin tuossa läpi ennakkotehtävän, että muistuisi kunnolla mieleen, millaisia ennakkokäsityksiä ja -odotuksia minulla oikeastaan oli ennen matkaa.

Ennakkokäsityksistä poiketen Balatonin alue vaikutti vielä suhteellisen luonnonmukaiselta eikä lainkaan niin täyteentupatulta kuin olisin voinut kuvitella. Luonto sinänsä oli osaksi erilaista, kuin olin kuvitellut. Olin ajatellut, että Balatonin ympäristössä kohoilisi vuoria, ei tosin niin korkeita kuin naapurimaissa, mutta kuitenkin. Bussin ikkunasta nähdyt, kumpuilevat metsämaisemat komeine ruskan väreineen olivat toisaalta jopa positiivinen yllätys. Itävallassa on Alpit, Unkarissa Balaton ja Sherwoodin metsä. Ei ollut vaikea kuvitella Robin Hoodin kuvauksia noihin maisemiin, kuten Alan meille bussissa kertoi. Ennen matkaa (ja matkan aikana) lueskelin muutamia artikkeleja Unkarin maaseutumatkailusta, joka tuntui olevan suhteellisen hyvin organisoitua ja tärkeä osa maan turismia. Jälkeen päin olen miettinyt, mahtaako maasta löytyä Metsähallituksen kaltaista organisaatioita, joka huolehtisi vaellusreiteistä ja retkeilystä sinänsä? Maastot vaelluksille olisivat varmasti upeat. Tiedän, että Suomen autiotupa-kulttuuri on vertaansa vailla ja sekin valitettavasti muuttumassa enenevässä määrin maksulliseksi, mutta kiinnostaisi tietää, minkä verran Unkarissa on merkittyjä vaellusreittejä, ja millaisia palveluita niiden varsilla on. Keski-Euroopasta tulee vuosittain Suomeen huomattava määrä retkeilijöitä niin kesällä kuin talvellakin, jotka kehuvat vuolaasti hyvinhuollettuja reittejä ja leiriytymismahdollisuuksia. Ehkä unkarilaiset voisivat oppia tästä meiltä jotain. Toisaalta nämä matkaajat tuovat hyvin vähän rahaa Suomen matkailulle, koska he yöpyvät joko teltoissa tai ilmaisissa tuvissa, eivät käytä opas- tai ohjelmapalveluita jne.

Mitä me Suomessa sitten voisimme oppia unkarilaisilta? Vanhan kunnostaminen uudisrakennuksen sijaan, kulttuurin ja historian hyödyntäminen matkailussa, kotimaan matkailuun panostaminen jne. Tässä muutama mieleen tuleva asia. Mielenkiintoista oli jälkeen päin tajuta myös alkoholikulttuurin eroja. Esim. Magisterin opiskelija-asuntolassa myytiin viiniä ja olutta, toimisiko tämä Suomessa? Epäilen. Suomessa tämä tarkoittaisi sitä, että opiskelijoita kannustetaan juomaan alkoholia.

Positiivista oli huomata, että emme me suomalaiset taidakaan olla niin kauhean ujoja ja arkoja :) Kaikkien Pecha Kuchat olivat mielestäni loistavia! Jokaista varmasti jännitti esitys enemmän tai vähemmän, mutta hienosti me niistä selvisimme -jee!!! Ja kuten paikalliset opiskelijat olivat Alanille kertoneet, he olivat todella otettuja kielitaidostamme, miten osaisimme olla siitä ylpeitä emmekä vain väheksyisi taitojamme? Uskon, että edustimme koulujamme ja suomalaisia tässä suhteessa oikeasti tosi hyvin.

Lopuksi vielä yksi huomio unkarilaisista ihmisistä. Työskentelin 2000-luvun alussa kaksi talvikautta Itävallan Alpeilla hiihtokeskuksessa, jossa oli työntekijöitä myös Unkarista. Tuolloin sain heistä sen vaikutelman, että kansa on köyhää, arkaa eikä heillä ole kovin hyvä itsetunto. Tämän matkan myötä mielikuvani muuttui. Unkarilaiset vaikuttavat olevan ylpeitä maastaan ja kulttuuristaan huolimatta siitä, että maa elää murroksessa. Oli tietysti järkyttävää kuulla, että keskipalkka on 500-700 €, ja eläke siitä vielä melkein puolet. Meille kaikki oli halpaa (ainakin Budapestin ulkopuolella), mutta suhteutettuna elintasoon tilanne onkin ihan toinen. Jollain tavalla minussa heräsi jokin esiaikainen sympatia tätä kansaa kohtaan matkamme myötä :)